Milan day 1

Noniin, kuten otsikostakin voi päätellä niin tänään kirjoittelen matkamme ensimmäisestä päivästä. 🙂  Tarkoituksena mulla oli tehdä tämä postaus kahdesta ensimmäisestä päivästä, ja myöhemmin sitten postaus kahdesta jälkimmäisestä. Tästä olisi kuitenkin tullut niin tuhottoman pitkä, että jaan päivät sittenkin suosiolla täysin omiin postauksiinsa. Tästäkin päätöksestä huolimatta pitkä postaus nyt tiedossa, toivottavasti jaksatte lukea loppuun, hih.

image

3 tuntia kestävä lento Helsingistä Milanoon lähti siis kello 8 aamulla, joten perillä oltiin kello 10 paikallista aikaa. Hotellille päästyämme siirryimme porukalla aulan baariin istuskelemaan sekä juhlistamaan matkan alkamista. Matkaporukkamme oli melko miespainotteinen, sillä mun lisäksi matkassa oli vain yksi nainen, ja koska perjantaille ei ollut muuta yhteistä ohjelmaa kuin illallinen, niin päätimme naisvoimin lähteä hieman kiertelemään Milanon keskustaa.

image

Suunnistettiin metrolla Duomolle ja kerettiin käydä muutamassa kaupassa pyörimässä ennen kuin nälkä alkoi kurnia. Päätettiin mennä salaateille hyvältä vaikuttaneeseen raflaan, joka sijaitsi kattoterassilla seitsemännessä kerroksessa – ja oli meinaan aika mielettömän upea lounasmiljöö, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja aivan vieressä komeili Duomo di Milanon katedraali. Eikä muuten kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta ollut huonot salaattivalinnatkaan, nam!

image

”A non-alcoholic mojito,please!”

Masut täytettyämme lähdettiin takaisin hotellille freesautumaan. Ennen varsinaista illallista suunnitelmissa oli mennä istuskelemaan eräälle terassille, jonne lähdimme suunnistamaan taitavan kartturimme johdattamana, jolla suuntavaisto oli lähestulkoon yhtä hyvin hallussa kuin allekirjoittaneella. Porukka pysyi kyllä hyvin kasassa seuraamalla edessä näkyvää huitomista. Ja ehkä myös siksi, että jokaisessa risteyksessä oli hyvä pysähtyä miettimään mihin suuntaan seuraavaksi, olihan matkaa kokonaisuudessaan n. 800 metriä. ;D

image

Ulkoapäin katsottuna rafla, jonne meillä oli pöytävaraus, ei ollut ehkä se kaikkein luokseenvetävin. Varauksen tehnyt seurueemme jäsen tästä varoitteli, mutta samalla kuitenkin vakuutti, että odottakaa vain kun pääsette sisälle. Ja tässä taas huomattiin, ettei aina kannata katsoa vain sitä ulkokuorta. Nimittäin…

image

…sisälle päästyämme suut loksahtivat auki. Paikka oli aivan mielettömän kaunis, ei sitä oikein pystynyt kuviin edes tallentamaan mutta huhhuh, noin upeassa paikassa en ole ikinä ennen syönyt. Ja palvelukin oli yksinkertaisesti moitteetonta, tarjoilijat olivat aivan ihania ja ottivat jokaisen meistä huomioon yksilönä.

image

Ja sitten itse ruokiin! Tilasimme erilaisia alkupaloja kaikille yhteiseksi, joista jokainen sai sitten täyttää lautasensa itselle mieluisilla herkuilla ennen pääruokia. Ennen tilausten tekoa puheenaiheeksi nousi raaka-aineet, jotka ovat niin sanotusti ”no-no”. Vielä tässä vaiheessa totesin mustekalan olevan sellainen ruoka jota en välttämättä ikinä suostuisi maistamaan, mutta kuinkas kävikään.

Alkuruokien tullessa pöytään mulle tarjottiin vaaleita, friteerattuja lastuja, kertomatta mitä ne ovat. Aavistin jo niitä tarjonneen seuralaisen ilmeestä, että mustekalaahan niiden täytyi olla. En kuitenkaan ole nirso tapaus, joten tietenkin maistoin aiemmasta uhoomisestani huolimatta – ja rakastuin. No, sittenhän mut laitettiinkin maistamaan itse lonkeroita, joiden koostumus oli suurin epäilystä aiheuttava tekjä. Sain kuitenkin syödä sanani, sillä mustekala olikin ehkä jopa parempaa kuin punainen liha.

image

Mitenkäs ne pääruuat sitten? Vaihtoehtoja oli niin paljon, ettei ollut mikään helppo tehtävä puntaroida kaikkien erilaisten risottojen, pastojen, sekä liha-, ja kalaruokien välillä. Päädyin kuitenkin lopulta tilaamaan lohta marinoiduilla hedelmillä, eikä annoskateutta tarvinnut kyllä potea vaikka jokaisen eteen tuotu ateria näyttikin todella hyvältä. Kyseinen ravintola oli kyllä aivan täyden kympin arvoinen kokemus, enkä voi kuin suositella sitä Milanoon matkustaville.

Hyvässä seurassa aika tunnetusti lentää kuin siivillä, ja siinä seurustellessa illallinen venähtikin yli neljätuntiseksi. Hotellilla olimme siis joskus kahdentoista jälkeen. Kun unisaldoa oli parin vuorokauden aikana kertynyt vain muutama hassu tunti, niin tuossa vaiheessa oli kyllä aika ihanaa päästä kääriytymään pehmeisiin hotellilakanoihin ja sulkea silmät.

-J

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen

You must be logged in to post a comment.