25.10.2016
Kiitollinen

Huhhuh, HUIKEA I love me- messuviikonloppu takana päin, ja näin ollen myös lähes puoli vuotta kestänyt Fitnessmalli 2016-kiertue saatiin päätökseen ja tämän vuoden voittaja kruunattua. ONNEA vielä Annalle, joka on enemmän kuin ansainnut voittonsa. ❤️ Toiseksi tosiaan sijoittui ihana Henna, ja kolmas sija napsahtikin mulle!

Me oltiin siis tyttöjen kanssa perjantaista saakka joka päivä messuilla Fastin ja Celsiuksen ständeillä maistattelemassa nix naxeja, celsiuksia ja Fastin uuden natural-sarjan heraa joka tulee markkinoille ensi vuoden puolella, sekä Egon pisteellä edustamassa Casallia. Lisäksi meillä oli Fitnessmalli-show joka päivä klo.12 Areena-lavalla, ja oli kyllä ihan mieletöntä astella bäkkäriltä lavalle ja joka kerta huomata, että yleisö oli aivan täynnä. Meidän show koostui siis koreografiaosuudesta, sponssikierroksesta ja fysiikkakierroksesta.

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihan mieletön, ja vieläkin yksinkertaisesti kiitollinen ja sanaton fiilis kaikesta. Annetaan kuvien puhua enemmän puolestaan tällä kertaa.

image

image

image

image

image

Taakse jäänyt puolivuotinen on ollu heittämällä mun elämäni kasvattavinta aikaa. Hetkeekään en oo katunu sitä, että huhtikuussa laitoin kilpailuhakemuksen menemään. Niin paljon oon oppinu lisää itestäni ja saanu uusia kokemuksia, tuttuja, muistoja, ja finalisteista ystäviä. Nää tytöt on timanttia!

Alla olevia kuvia en pysty katsomaan liikuttumatta. Näistä otoksista yksinkertaisesti hohkaa ja välittyy niin vahvasti vilpitön onnellisuus kaverin puolesta sekä aito välittäminen että menee ihan kylmät väreet. Jos joku oli paikan päällä ja näki kun mä kyynelehdin lavalla niin että koko naama oli märkä, niin se johtui siitä, että olin ja oon edelleen niin onnellinen että juuri Annan nimi sanottiin viimeisenä. Luonnonkauneuden lisäksi Annan sydän on puhdasta kultaa. ❤️

image

image

image

image

image

image

image

image

Täytyy kyllä sanoa että niiiiin mieletön kolmikko meillä,en malta odottaa mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan! 🙂 Ja mainittakoon vielä, että kuun vaihteessa mun blogi siirtyy fitnessmalli.fi-sivustolle!

Tähän loppuun haluan vielä kiittää kaikkia jotka on ollut tavalla tai toisella osana tätä matkaa. Kiitos läheiset, tutut ja tuntemattomat, casall, zero point, tanstore.fi, spartan gear sekä Antti Nurmi, Petteri Peltonen, yotuel, inglot, gofitness, foamroller.fi sekä Jukka Harju, fast, celsius, cocovi ja ennen kaikkea Janni, Emmi, Janette, Nina, sekä muut tuomarit. <3

<3 Janina

Kuvat: Petteri Peltonen

19.10.2016
Ruokavalio – elämäntapa vai stressiloukku?

Tällä kertaa ajattelin tulla puhumaan yhdestä paljon puhuttavasta aiheesta – ravinnosta.

 

image

Tähän kyseiseen lainaukseen moni on varmasti törmännyt ainakin joskus, sillä muakin vastaan tämä on somessa tullut epäsäännöllisen säännölliseen tahtiin jo muutaman vuoden ajan. Aloin kuitenkin vasta pari päivää sitten miettiä kyseistä lausahdusta tarkemmin, ja syntyneistä ajatuksista inspiroituneena näpyttelen nyt tätä postausta. Let’s talk about food, baby!

Tietyllä tapaahan kyseinen lausahdus on hyvinkin paikkaansa pitävä, koska kyllähän se lautasen täyttäminen jonkin verran miettimistä vaatii jos tahtoo syödä hyvin, terveelliseti ja oikeasti ravitsevasti. Yksi vaihtoehtohan on toki tyytyä siihen legendaariseen Saarioisten roiskeläppään sekä muihin yhtä ravitseviin valmisteisiin. No mutta kuitenkin, tuo quoten loppuosa ”that’s hard work”, saa mussa aikaan erimielisyyden tunteen. Kovaa työtä? Ei minusta. Annetaanpa seuraavaksi perusteluni tämän väittämän tueksi.imageSilloin tietenkin jos on esimerkiksi kisadieetillä, on safkojen kanssa normaaliin verrattaen kova työ, kun kaikki menee vaa’an kautta. Kuitenkin, normaaliarjessa ruuista on turha stressata. Terveellinen ruokavalio ei ole ydinfysiikkaa, enkä mä henkilökohtaisesti suosi enkä suosittelisi dieettejä, vaan elämäntapaa. Ja kuka vain pystyy tekemään terveellisestä ruokavaliosta itselleen elämäntavan. Ellei sitten ole addiktoitunut niihin roiskeläppiin sekä big maceihin, sittenhän asia on täysin eri ja hieman haastavampi.

Nykyään joka paikka nettiä ja lehtiä myöten pursuaa erilaisia laihdutusvinkkejä sekä poppaskonsteja, kuinka laihdut niin ja niin paljon näin ja näin monessa viikossa. Ruokavaliosta stressataan mun mielestä ihan liikaa. Jos tahtoo  pysyviä muutoksia, niin miksi dieetata? Ei, sun ei ole pakko syödä kanaa, parsaa sekä maitorahkaa. Puhdas ruokavalio on itse asiassa yksinkertaista, mutta sen ei missään nimessä tarvitse olla yhtä kuin tylsä. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Proteiinia, paljon kasviksia ja hyviä rasvoja, hiilareita unohtamatta.

image

Niinkuin moni muukin, myös mä omistan aikamoisen ongelmavatsan ja sen takia mulle ehdottomasti tärkeintä ruokavaliossa on se, millaisen olon se mulle tuo. Oon todennut itselleni parhaaksi sen, että syön n.80% ajasta terveellistä ruokaa ja loput n.20% vapaammin. Kun en kiellä itseltäni mitään, ei mielihalujakaan tule yhtä helposti. Kokeilkaapa vaikka. Ainakin mun on helppo kieltäytyä palasta fazerin sinistä jos ajattelen, että saan ottaa sen jos tahdon. Vasta siinä kohtaa jos koitan kieltää sen itseltäni, niin tulee jäätävä himo ottaa se. Se on sitä kuuluisaa käänteispsykologiaa, hah. Loppupeleissä kuitenkin rakastan terveellistä ruokaa ja sen takia syön sellaista. Ne on niitä valintoja. Jokainen itse tietenkin päättää millä vatsansa täyttää, mutta haluan vain korostaa sitä, että oli tavoite sitten laihtua, saada hyvä olo esimerkiksi jatkuvan vatsaturvotuksen tilalle tai mikä tahansa, niin mun tärkeimmät vinkkini ovat:

1. Syö tarpeeksi.

2.Skippaa dieetit, älä stressaa ruokavaliosta.

3. Syö ruokia joista sulle tulee hyvä olo ja tee niiden syömisestä elämäntapa.

image

Lopetetaan tämä postaus vielä yhdellä kliseellä: balance is the key.

<3 : Janina

18.10.2016
Omaa aikaa – vinkki rentoutumiseen

Aina ei välttämättä ole varaa käydä hieronnoissa. Siksi onkin ihanaa että erillisellä venyttely-, sekä putkirullaustuokiolla voi ajaa saman asian sen sijaan, että tarvisi kärsiä lihasjumiensa kanssa. Mä oon huomannu kehonhuoltoon panostamisen ihan selkeesti vaikuttaneen mm. mun notkeuteen sekä lihasten palautumiseen. Siihen kannattaa ottaa se hetki aikaa, edes kerran viikossa.

Oon alku-, ja loppuverryttelyjen lisäksi viimeisen kuukauden ajan ottanut tavoitteekseni kerran viikossa tehdä 30-60 minuutin pituisen erillisen kehonhuoltosetin, jolloin käyn koko kehon läpi. Pidän viikossa kaksi lepopäivää, joten teen tuon session jompana kumpana noista päivistä. Se on mulle oma rentoutumishetki, täysin mun omaa aikaa.

Kuten aiemmissa postauksissakin mainitsin, niin kehonhuolto ei ole ollut mulle mitään herkkua, joten opettelin tekemään siitä itselleni mielekästä. Ja voin kertoa, että kynttilänvalossa putkirullailu sekä venyttely omien lempibiisien soidessa on aivan mielettömän rentouttavaa. Siis oikeasti, pomminvarma tapa rentouttaa keho sekä mieli. Works every time.

Vaikka hierojalla käynti onkin arjen luksusta, ei vaadi hirveitä ponnisteluja käyttää puolta tuntia viikossa kehonhuoltoon itse. Sen voi tehdä hyvin esimerkiksi illalla tv:tä katsellessa, jolloin se ei periaatteessa edes syö vuorokauden vähäisistä tunneista yhtäkään ylimääräistä.

Suosittelen siis suakin kokeilemaan. Ihan vaikka se kerta viikossa, se ei vie kuin maksimissaan tunnin. Varoitus: saattaa olla koukuttavaa ja jäädä ihan tavaksi. Hui! 😉

Ihanaa alkanutta viikkoa <3

-J

15.10.2016
Parhaat vinkit pepputreeniin

Noniin! Niin kuin otsikostakin voi päätellä, niin tänään olis tosiaan jaossa mun omia lempparivinkkejä tehokkaaseen pakaratreeniin. Eiköhän siis mennä asiaan sen pidemmittä puheitta!

Aktivointi – Tää on ehdottomasti tärkein asia pakaratreenissä. Helposti treeni menee ihan reisille (kirjaimellisesti) jos pakaraa ei aktivoi kunnolla

Monipuolisuus – Pakarahan koostuu kolmesta lihaksesta, joten erilaista ärsykettä on tarjottava. Itse yhdistelen pakaratreeneissä paljon sekä eristäviä liikkeitä (mm. pakarapotkut) että kokonaisvaltaisempia (mm. kyykyt)

Kuminauha – Suosittelen lämpimästi! Pakaraan saa ihan erilailla tuntuman, kun ottaa apuvälineeksi kumpparin, niin lantionnostoon kuin kyykkyihinkin. Polte satavarmasti taattu.

Vaihteleva toistomäärä – Ärsykettä sekä monipuolisuutta omiin treeneihini tuon myös vaihtelemalla toistomääriä melko radikaalisti.

Sopiva paino – Yksi virhe on tehdä pakaratreeni liian isoilla painoilla, tällöin käy usein niin, ettei työskentelevä lihas olekaan enää se pakara. Keskity tuntumaan ja siihen, että koko liikkeen ajan tuntuma ja paine on siellä missä pitääkin. Toisaalta liian pienetkään painot eivät turhan paljoa auta jos tavoitteena on kasvattaa sitä pyrstöä, valitse siis sopivan raskaat painot.

Erikoistekniikat – Staattiset pidot, supersarjat, puolitoista toistoa – you name it! Edelleen, se ärsyke on avainsana. ;D

Kyykkyhypyt – Treenin loppuun tykkään tehdä erilaisia kyykkyhyppyjä, joilla puristan vielä viimeiset mehut irti. Kyykkyhyppyvariaatioitahan on miljoona, joten valinnanvaraa on paljon, jos perus kyykkyhypyt eivät innosta.

 

Nämä vinkit ovat siis sellaisia, jotka mä itse olen todennut kehityksen kannalta parhaiksi ja toimivimmiksi omissa pakaratreeneissäni. Suosittelen kokeilemaan ja etsimään ne, mitkä sulle sopivat parhaiten ja joilla saat itse parhaan tuntuman.

Mahtavia treenihetkiä!

-J

13.10.2016
Unohtuiko jokin? Muista loppuverryttely

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoittelin, niin mä oon siis tosiaan viime aikoina alkanut keskittyä ja panostaa enemmän myös kehonhuoltoon. Olenkin ajan kanssa vihdoin onnistunut luomaan siitä itselleni rutiinin, ja varsinkin reenien loppuverryttelystä tykkään paljon. Loppuverryttely on ihan yhtä tärkeää kuin lämmittelykin, koska sen tarkoitus on nopeuttaa kehon palautumista ja saada nesteet liikkeelle kehossa. Ja kukapa aktiivisesti treenaava ei tahtoisi palautua maksimaalisessa ajassa jokaisen treenin jäljiltä, varsinkin jos omilla valinnoilla voi siihen vaikuttaa?

Varsinkin rankkojen jalkatreenien jälkeen jalat tuntuvat tosi raskailta, jolloin putkirullaaminen sekä venyttely on ihania apukeinoja. Rullauksen luoma paine rentouttaa lihaksen ja avaa mahdolliset treenissä syntyneet kiinnikkeet, minkä takia foamroller-käsittelyn jälkeen olo jaloissa on ihanan rentoutunut, eikä seuraavana päivänäkään tarvitse pidätellä itkua koittaessa nousta sängystä (tai vessanpöntöltä) ylös. Kokoan siis taas alle vinkkejä, jotka kannattaa painaa muistiin ja ottaa osaksi omaa treeniä loppuverryttelyn merkeissä. Nyt siis vinkkejä loppuverkkaan, jotta saadaan palautumiseen kunnolla vauhtia!

  • Venytykset saavat olla hieman pidempiä, noin 20-30sekuntia on hyvä kesto
  • Kuten ei lämmittelyn, niin ei myöskään loppuverryttelyn tarkoitus ole kehittää liikkuvuutta, vaan nimenomaan saada keho palautumaan – älä siis rullaa kovalla paineella
  • Treenin jälkeen käytä hidasta rullaustekniikkaa, sopivalla paineella
  • Rullaa kohti sydäntä
  • Loppuverryttelysessionkaan ei tarvitse olla tuhottoman pitkä, riittää että käsittelet treenissä kuormittuneet lihakset

Mun 10% alekoodi foamroller.fi-verkkokauppaan on siis zaninasandra, joten tuo kannattaa hyödyntää jos oma foamroller ostoslistallasi pyörii. 🙂

-J

10.10.2016
Suojaa kehosi vaurioilta

Moikka ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Nostakaas hei käsi ylös kaikki, kenellä kehonhuolto jää usein kaikista vähimmälle huomiolle treeneissä? Hävettää myöntää, mutta mä oon kans kuulunu siihen koulukuntaan, joka aika taidokkaasti on onnistunu laiminlyömään kehonhuoltoa. Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde esimerkiks venyttelyyn, mut oon koittanu syventää sitäkin suhdetta enemmän sinne rakastumisen puolelle. Rakastan nähdä kehitystä ja se motivoi, oon myös asettanu itelleni tavoitteen päästä spagaatti jouluun mennessä. Saas nähdä miten onnistun. 😉 No mutta, takaisin päivän aiheeseen.

Kehon huoltaminen on ihan äärimmäisen tärkeää, eikä sen tärkeyttä voi tarpeeks korostaa. Ei, se ei todellakaan ole ”turhaa ajanhukkaa”, sillä pahimmassa tapauksessahan kehon huoltamisen laiminlyönti voi aiheuttaa parantumattomia vaurioita kehossa. Aloitan nyt tällaisen neljän postauksen postaussarjan kehonhuollosta, ja tänään kirjoittelen putkirullauksella lämmittelystä.

Mulla oli pari vuotta harkinnassa ostaa oma putkirulla, mutta jotenkin ajattelin aina että ei se nyt niin kummallinen kapistus voi olla. Pelkäsin myös, että sen käyttö sattuisi ihan törkeen paljon. Nyt kuitenkin kun oon muutaman kuukauden omistanut prorollerini niin täytyy kyllä vähän hakata päätä seinään tuolle entiselle ajattelutavalleni. Oon nimittäin aivan rakastunut.

No mitenkäs se kipu sitten? Alkulämmittelynhän ei todellakaan kuulu olla mitään lihasten murjomista, vaan ihan vain kevyttä rullailua. Teet sillä suuren palveluksen kehollesi ja kiität itseäsi myöhemmin, kun alat panostamaan kehonhuoltoon ennen kuin on myöhäistä. Lisäksi treeneissä  huomaa eron todella konkreettisesti, uskokaa tai älkää. Alla luettelenkin siis vinkkejä nimenomaan lämmittelyyn putkirullalla, ja suosittelen nyt ihan oikeasti painamaan nämä muistiin, ja kokeilemaan rullailua.

  • Älä tee 10 sekuntia pidempiä rullauksia lihasta kohden
  • Älä rullaa hitaasti tai kovalla paineella, vaan nopeita sivauksia
  • Pidä huoli, ettei rullaus aiheuta pientäkään kipua, vaan tuntuu mukavalta
  • Koko kroppaa ei tietenkään tarvitse käydä läpi, jos tuleva treeni on vaikkapa jalkatreeni. Rullaa siis vain ne lihakset, joita tulet treenissä tarvitsemaan
image

Kyseinen roller menee myös sisustuselementtinä varsin hyvin;)

Jos oman putkirullan ostaminen kiinnostaa, niin koodilla zaninasandra saat 10% alennuksen tilauksestasi foamroller.fi verkkokaupasta! 

<3 Janina

30.09.2016
Tukiverkosto – elämän suola

Ootko koskaan pysähtynyt miettimään sitä, millasia ihmisiä sulla on ympärillä? Aitojen ystävien merkitys on korostunu mun elämässä vielä aiempaa enemmän viime aikoina ja saanu mut miettiin syvällisemmin sitä, miten seura vaikuttaa ihmiseen. Näiden asioiden miettiminen voi johtua osittain siitä, että mä elän tällä hetkellä yhtä suurta niin sanottua muutosvaihetta nyt lukion päätyttyä, kun osa kavereista on muuttanut opiskelemaan ja itse muutin pois kotikaupungista,
minne välivuotta pitävät kaverit taas jäivät.

Jotenkin ironista, miten oon parin viime kuukauden aikana nähnyt kavereita enemmän kuin aikoihin, vaikka asutaankin eri kaupungeissa nykyään. Sinkkuus on tottakai osittain vaikuttanut tähän, mutta kuitenkin. Tällä hetkellä mä oonkin ihan mielettömän onnellinen siitä, että mulla on niin mielettömiä tyyppejä tukiverkostona. Se ei oo missään nimessä itsestäänselvyys ja oonkin järjettömän kiitollinen jokaisesta mun lähimmäisestä. Oon sitä mieltä, että silloin tietää olevansa oikeiden ihmisten seurassa kun voi sanoa ääneen mitä tahansa pelkäämättä tuomituksi tulemista.

imageUskaltaisin väittää, että monella on kokemusta siitä, kun kokee olonsa jotenkin alemmaksi joidenkin ihmisten seurassa johtuen heidän käytöksestään, esimerkiksi naljailusta tai piikittelystä. Mä koin edellä mainittua alemmuuden tunnetta yläasteella lähes päivittäin, kun vietin aikani silloin täysin väärien ihmisten kanssa. Kadunko sitä? En missään nimessä. Se opetti ja kasvatti ihan älyttömästi siinä iässä, toisenlaisessa kaveriporukassa en olis kasvanut sellaiseks kun oon nyt. Ja nyt oon just sellainen kuin tahdonkin olla. Nykyään kuitenkin oon tosi tarkka siitä kenet päästän oikeasti lähelleni, ja tiedän millaisten ihmisten kanssa mun ei kannata viettää aikaani. Oon ihan superlojaali persoona ja mulle molemminpuolinen luottamus ja arvostus on kaikissa ihmissuhteissa tärkeimpiä ominaisuuksia.

Vääränlaisten ihmisten kanssa ajan viettäminen voi kuitenkin todellakin olla haitallista. Ystävät ja muut läheiset kun voi vaikuttaa loppujen lopuks tosi radikaalistikin elämään, ajatuksiin ja jopa sun omiin valintoihin. Oon paljon miettinyt sitä, millaisia ihmisiä haluan mun ympärille ja millaisia taas en. Vihaan draamaa, negatiivisuutta ja turhaa valittamista, enkä itse ainakaan halua elämääni ihmisiä, jotka tuovat noita asioita mukanaan mun elämään. Sen sijaan tyypit, joilta saa positiivisia viboja ovat enemmän kuin tervetulleita. Sillä, millaista energiaa läheiset tuovat sun elämään on oikeasti järjettömän suuri merkitys. Onko sulla ympärillä ihmisiä, jotka uskoo suhun 100% ja tsemppaa sua tavoittelemaan sun unelmia? Vai vietätkö aikasi ihmisten kanssa, jotka saa sut tuntemaan olon arvottomaks mutta kun ”on ne silti ihan kivaa seuraa”? Elämä on valintoja täynnä, mutta omien kokemusten perusteella voin sanoa, että kertaakaan ei ole alkanut kaduttaa kun olen katkaissut välit henkilöihin, joiden en koe enää kuuluvan mun elämään.

Oikeat ystävät tsemppaa ja uskoo suhun. Ovat luotettavia ja osoittavat myös luottavansa suhun. Ovat rehellisiä, mutta eivät missään nimessä lyttää sua tarkoituksella maahan. Yksi mun parhaista ystävistä on sellainen, jota saatan nähdä pari kertaa vuodessa ja muutenkin pidetään yhteyttä tosi harvoin. Hän on kuitenkin juuri sellainen ystävä, jonka kanssa jutut jatkuvat aina siitä mihin viimeksi jäätiin ja johon luotan 100%. Ne on niitä niin sanottuja luottoystäviä, joista kuuluu pitää kiinni kynsin ja hampain. Vaikkei se ole edes välttämätöntä, sillä he pysyvät sun rinnalla vaikka tapahtuisi mitä.

image

Millaisten ihmisten kanssa sä haluat aikasi viettää? Ovatko sun elämässä tällä hetkellä suurinta osaa näyttelevät ihmiset sellaisia? Seura tekee tunnetusti kaltaisekseen, tämän allekirjoitan täysin. Jos jatkuvasti kuulee vain negatiivisia asioita kavereiden suusta, alkaa ennen pitkää itsekin olla ihan yhtä myrkyttävää seuraa.

Haluan tällä postauksella vain muistuttaa jokaista miettimään onko siinä omassa lähipiirissä oikeasti sellaisia ihmisiä, jollaisia haluatkin siinä olevan. Ja jos on, niin muistakaa osoittaa heille kuinka arvokkaita he ovat. <3

Fitnessmallikilpailun finaaliin pääsyn myötä oon saanu tutustua yheksään mielettömän upeaan ja samanhenkiseen mimmiin, mistä oon ihan super onnellinen!

Fitnessmallikilpailun finaaliin pääsyn myötä oon saanu tutustua yheksään upeaan ja samanhenkiseen mimmiin<3 (ihana Anna puuttuu kuvasta)

-J

21.09.2016
Milan day 1

Noniin, kuten otsikostakin voi päätellä niin tänään kirjoittelen matkamme ensimmäisestä päivästä. 🙂  Tarkoituksena mulla oli tehdä tämä postaus kahdesta ensimmäisestä päivästä, ja myöhemmin sitten postaus kahdesta jälkimmäisestä. Tästä olisi kuitenkin tullut niin tuhottoman pitkä, että jaan päivät sittenkin suosiolla täysin omiin postauksiinsa. Tästäkin päätöksestä huolimatta pitkä postaus nyt tiedossa, toivottavasti jaksatte lukea loppuun, hih.

image

3 tuntia kestävä lento Helsingistä Milanoon lähti siis kello 8 aamulla, joten perillä oltiin kello 10 paikallista aikaa. Hotellille päästyämme siirryimme porukalla aulan baariin istuskelemaan sekä juhlistamaan matkan alkamista. Matkaporukkamme oli melko miespainotteinen, sillä mun lisäksi matkassa oli vain yksi nainen, ja koska perjantaille ei ollut muuta yhteistä ohjelmaa kuin illallinen, niin päätimme naisvoimin lähteä hieman kiertelemään Milanon keskustaa.

image

Suunnistettiin metrolla Duomolle ja kerettiin käydä muutamassa kaupassa pyörimässä ennen kuin nälkä alkoi kurnia. Päätettiin mennä salaateille hyvältä vaikuttaneeseen raflaan, joka sijaitsi kattoterassilla seitsemännessä kerroksessa – ja oli meinaan aika mielettömän upea lounasmiljöö, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja aivan vieressä komeili Duomo di Milanon katedraali. Eikä muuten kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta ollut huonot salaattivalinnatkaan, nam!

image

”A non-alcoholic mojito,please!”

Masut täytettyämme lähdettiin takaisin hotellille freesautumaan. Ennen varsinaista illallista suunnitelmissa oli mennä istuskelemaan eräälle terassille, jonne lähdimme suunnistamaan taitavan kartturimme johdattamana, jolla suuntavaisto oli lähestulkoon yhtä hyvin hallussa kuin allekirjoittaneella. Porukka pysyi kyllä hyvin kasassa seuraamalla edessä näkyvää huitomista. Ja ehkä myös siksi, että jokaisessa risteyksessä oli hyvä pysähtyä miettimään mihin suuntaan seuraavaksi, olihan matkaa kokonaisuudessaan n. 800 metriä. ;D

image

Ulkoapäin katsottuna rafla, jonne meillä oli pöytävaraus, ei ollut ehkä se kaikkein luokseenvetävin. Varauksen tehnyt seurueemme jäsen tästä varoitteli, mutta samalla kuitenkin vakuutti, että odottakaa vain kun pääsette sisälle. Ja tässä taas huomattiin, ettei aina kannata katsoa vain sitä ulkokuorta. Nimittäin…

image

…sisälle päästyämme suut loksahtivat auki. Paikka oli aivan mielettömän kaunis, ei sitä oikein pystynyt kuviin edes tallentamaan mutta huhhuh, noin upeassa paikassa en ole ikinä ennen syönyt. Ja palvelukin oli yksinkertaisesti moitteetonta, tarjoilijat olivat aivan ihania ja ottivat jokaisen meistä huomioon yksilönä.

image

Ja sitten itse ruokiin! Tilasimme erilaisia alkupaloja kaikille yhteiseksi, joista jokainen sai sitten täyttää lautasensa itselle mieluisilla herkuilla ennen pääruokia. Ennen tilausten tekoa puheenaiheeksi nousi raaka-aineet, jotka ovat niin sanotusti ”no-no”. Vielä tässä vaiheessa totesin mustekalan olevan sellainen ruoka jota en välttämättä ikinä suostuisi maistamaan, mutta kuinkas kävikään.

Alkuruokien tullessa pöytään mulle tarjottiin vaaleita, friteerattuja lastuja, kertomatta mitä ne ovat. Aavistin jo niitä tarjonneen seuralaisen ilmeestä, että mustekalaahan niiden täytyi olla. En kuitenkaan ole nirso tapaus, joten tietenkin maistoin aiemmasta uhoomisestani huolimatta – ja rakastuin. No, sittenhän mut laitettiinkin maistamaan itse lonkeroita, joiden koostumus oli suurin epäilystä aiheuttava tekjä. Sain kuitenkin syödä sanani, sillä mustekala olikin ehkä jopa parempaa kuin punainen liha.

image

Mitenkäs ne pääruuat sitten? Vaihtoehtoja oli niin paljon, ettei ollut mikään helppo tehtävä puntaroida kaikkien erilaisten risottojen, pastojen, sekä liha-, ja kalaruokien välillä. Päädyin kuitenkin lopulta tilaamaan lohta marinoiduilla hedelmillä, eikä annoskateutta tarvinnut kyllä potea vaikka jokaisen eteen tuotu ateria näyttikin todella hyvältä. Kyseinen ravintola oli kyllä aivan täyden kympin arvoinen kokemus, enkä voi kuin suositella sitä Milanoon matkustaville.

Hyvässä seurassa aika tunnetusti lentää kuin siivillä, ja siinä seurustellessa illallinen venähtikin yli neljätuntiseksi. Hotellilla olimme siis joskus kahdentoista jälkeen. Kun unisaldoa oli parin vuorokauden aikana kertynyt vain muutama hassu tunti, niin tuossa vaiheessa oli kyllä aika ihanaa päästä kääriytymään pehmeisiin hotellilakanoihin ja sulkea silmät.

-J

16.09.2016
Kamalan ihana syksy

Oon sellainen tyyppi, että sää vaikuttaa mun fiilikseen tosi paljon. Mä rakastan lämpöä ja siksi kesä on mun lempi vuodenaika, kylmyyttä taas en voi sietää. Oon oikeastaan aina tähän aikaan vuodesta alkanut kärsiä jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta, sillä syksy on yksi merkki lähenevästä talvesta. Tänä vuonna en kuitenkaan aio syksyn mukanaan tuoman pimeyden ja koleuden antaa masentaa, vaan yritän saada mahdollisimman paljon irti tulevasta vuodenajasta ja löytää sen parhaat puolet.

Usein kesän lähestyessä blogeissa alkaa näkyä postauksia, joissa on suunnitelmia tulevalle kesälle sekä erilaisia to do- listoja. Tästä mun päätöksestä inspiroituneena ajattelin nyt tehdä vastaavanlaisen postauksen, mutta vain ns. ”syksy edition” ja jakaa teille asioita, joita mä aion tulevan syksyn aikana tehdä!

Tänä syksynä siis aion…

…pitää elämäni ensimmäiset tuparit.

…käydä kävelyillä raikkaassa syysilmassa ruskan koristamilla teillä.

…istua sateella kahvilassa höyryävän kuuman kupin kanssa postausta rustaillen.

…lähteä juoksulenkille kaatosateeseen.

…nauttia jokaisesta syysauringon säteestä.

…käpertyä peittojen sekaan katsomaan leffoja, joita en ole vielä nähnyt.

…nauttia sesongin juureksista ja kokeilla uusia reseptejä.

…mennä vielä viimeisiä kertoja mökille tämän vuoden puolella ja nauttia siellä syysauringonlaskusta saunan terassilla.

…koota rauhallisista biiseistä soittolistan, jota kuunnella pimenevinä iltoina.

…käydä ostamassa uusia tuoksukynttilöitä ja nauttia niiden tuomasta tunnelmasta.

…ottaa kaiken irti syyspukeutumisesta. Neuleita, ylipolvensaappaita, nilkkureita, huiveja, nahkahanskoja…kyllä kiitos!

…käydä syyspiknikillä lämpimien juomien, herkkujen sekä hyvän seuran kera.

…elää päivä kerrallaan sen sijaan, että jatkuvasti laskisin päiviä jouluun sekä uuteen vuoteen kuten ennen olen tehnyt.

image

Selailin muuten tänään vanhoja kuvia ja törmäsin tähän viime vuonna lokakuun lopussa napattuun otokseen. Toivotaan että tänäkin vuonna saataisiin nauttia näistä ihanista aurinkoisista syyspäivistä mahdollisimman pitkään!

Ihanaa viikonloppua kaikille. <3

-J

13.09.2016
Elämäni unohtumattomin reissu

Heippa!

Mua snapchatissa tai instagramissa (joista kummastakin mut löytää siis nimimerkin @zaninasandra takaa) seuraavat varmaan tietävätkin, että toissaviikon perjantaina lähdin pienelle pidennetylle viikonloppureissulle ja suuntana oli tosiaan Italia, tarkemmin sanottuna Milano. Monet kaverit laittoivatkin mulle snäpin puolella viestiä että mitä ihmettä, minne olen matkalla ja miksi. No, nyt kerron asiasta hieman tarkemmin!

image

image

image

Mä oon aina ollut kaveriporukassa se formulatyttö, kun muut ovat seuranneet jääkiekkoa. Mun koko perhe on totaalisia formulafaneja, joten itsekin kasvoin kisoja seuraillen. Vaikka viime vuosina en olekaan enää Kimi Räikkösen fanipaita päällä sohvan nurkassa koko perheen voimin seuraillut jokaikisiä aika-ajoja sekä kisoja, valitsisin edelleen yhtään haikailematta formulan katsomisen esimerkiksi jääkiekon tai jalkapallon sijasta ihan heittämällä.

Tästä syystä osallistuinkin keväällä MTV Katsomon sekä Santanderin järjestämään kilpailuun, jossa palkintona oli viidelle onnekkaalle F1-matka Ferrarin kotikisaan Monzaan, Italian GP:hen. Ja kuinkas kävikään, olin yksi onnekkaista voittajista! Noin kuukausi sitten sain sähköpostia jossa onniteltiin voitosta, kerrottiin lisäinfoa matkasta tulevan lähiaikoina, sekä pyydettiin vastaamaan pääsenkö lähtemään mukaan vaiko en. No, varmaan sanomattakin selvää että myöntävästihän mä tottakai vastasin, mutta ensimmäinen ajatukseni oli että eihän tämä nyt voi pitää paikkaansa, ei tällaista tapahdu kenellekään. Hyvin skeptisin fiiliksin jäin siis odottelemaan lisäinfoa. Parin viikon kuluttua, 3 päivää ennen ilmoitettua lähtöpäivää viimein tuli sähköpostia jossa oli kattavampi infopläjäys matkasta sekä sen kulusta. Vasta tässä vaiheessa aloin uskoa, että ehkä tämä ei olekaan mitään huijausta.

Kahden päivän päästä löysinkin itseni matkalaukkuineni matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Koska tapaaminen matkaporukan kesken lentoasemalla oltiin kerrottu olevan kello 6:00 perjantaiaamuna, jäi mulle ainoaksi vaihtoehdoksi saapua paikalle junalla, joka lähti Tampereelta torstai-iltana kello 20. Helsingissä olin siis kello 22. Tykkään pelata varman päälle ja vihaan myöhässä olemista, mutta ihan näin ajoissa en mäkään yleensä ole, hah!

image

image

image

Aika kului yllättävän nopeasti, vaikka nukuttua en kentällä saanutkaan kuin tunnin verran. Kun kello löi 10 vaille kuusi eikä ympärillä näkynyt ketään asianomaisen näköistä, ohjasi mun sisäinen ”strong independent woman” mut check-iniin.  Sain lentolippuni, mustaa valkoisella, ja tässä vaiheessa oli likka kyllä niin intoa täynnä ettei mitään järkeä. Sitten ei mennytkään kauaa, kun ympärillä alkoi näkyä Ferrari-lippispäisiä miehiä, laskin nopeasti 1+1=2 ja näin löysinkin Santanderin sekä Mtv:n edustajien luokse. Pian olivatkin kaikki voittajat löytäneet paikalle, matkaporukka oli kasassa ja matka kohti muodin mekkaa (sekä formulasirkusta,iip!) sai virallisesti alkaa!

image

image

image

Eli kaikki te epäileväiset, kyllä näihin (uutiskirje)kilpailuihin vain kannattaa osallistua – etenkin jos kyseessä on Santander tai Mtv, niin voin käsi sydämellä todeta että ei varmasti ole huijausta. 🙂

Mua snapchatissa seurailevat luultavasti tietävätkin, että ei ole ihan mennyt asiat meikäläisellä putkeen tämän teknologian kanssa viime aikoina, jonka takia nämä matkapostauksetkin viivästyivät. Nyt kuitenkin useamman päivän ajan kestänyt tappeluni milloin ipadini ja milloin kuvanmuokkausohjelman kuvien kadottelun kanssa alkaa olla ohi, toivottavasti nämä matkapostaukset siis kiinnostavat. Niitä on nimittäin lähiaikoina tulossa vielä useampi. Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!

-J